tiistai 26. marraskuuta 2013

Nainen vs. tupakka.

Olen lopettanut tupakoinnin.. nyt kun oikein aloin asiaa miettimään niin itseasiassa muuten kolmesti. Ensimmäinen kerta oli ehkä joskus kymmenisen vuotta sitten ja jos olen ihan rehellinen, niin en oikeastaan edes muista kuinka kauan olin silloin polttamatta. Ehkä vuoden. Miksi aloitin uudestaan? En tiedä. Toisen kerran lopetin, kun aloin odottamaan O:ta. Olin jo (melkein) päättänyt, että nyt se tapa saa jäädä kokonaan pois, mutta niin sitä vaan oli taas heikko ja ajautui siihen uudestaan. Kesä, kärpäset, terassi, aurinko, siideri - ja varsinkin ne lasissa kolisevat jäät. Olin heikko ;)

Tupakointi on mulle enemmänkin tapa kuin riippuvuus, vaikka olenkin aina polttaessani savutellut yli 10 tupakkaa päivässä. Raskaudet on ollut mulle aina niitä "hyviä syitä" lopettaa tupakointi ja jostain olen aina sen motivaation siihen lopettamiseen saanut. Totuus on vaan tainnut olla se, etten oikeasti ole ollut riippuvainen nikotiinista vaan todellakin siitä tavasta. Kummassakin raskaudessa olen lopettanut tupakoinnin kahden viikon sisällä positiivisesta testistä.

Mutta millä pysyä erossa siitä? Siis synnytyksen jälkeen ja imetyksen loputtua? Järki tottakai sanoo ettei missään nimessä enää ikinä, tyhmempikin sen tajuaa, mutta miten päästä yli siitä mielihalusta?

Kesällä - vielä kun odotin D:tä jouduin pariinkin otteeseen käymään läpi ristiriitaisia tunteita tupakoinnista. Sen tiesin, että olen tarpeeksi vahva, enkä siis ainakaan raskausaikana retkahda, mutta kamalaa miten sitä teki mieli. En syytä miestäni, mutta olisin kovasti toivonut, että hänkin olisi lopettanut tupakoinnin, koska useimmiten mielitekoni liittyy siihen kun oma mies polttaa. Kesä meni, D syntyi, imetys loppui. Tyhmänä voisin nyt todeta, että jos oikeasti haluaisin, saisin nyt sauhutella. Nyt ei vaan enää tee mieli :D Tästäkin johtuen väitän edelleen tupakoinnin olevan minulle tapa ja kuuluvan jollain tavalla tiettyihin tilanteisiin.

Kävin tyttökaverini kanssa ulkona tässä hiljan. Myönnän! Tarpeeksi monen viinilasillisen jälkeen rupesi tekemään mieli tupakkaa. Heikkona ihmisenä myös maistoin. Ihmettelen, mutta tällä kertaa voisin sen sanoa jopa olleen pahaa. Eikä sen jälkeen ole edes oikeastaan tehnyt mieli.. mutta kuka tuonne ulos nyt näillä keleillä enää meneekään "vapaaehtoisesti" ;)

Ehkä tämä taistelu on voitettu - ainakin hetkeksi. Käynköhän tämän taistelun uudestaan ensi kesänä? Jos käyn, otan mielelläni vinkkejä vastaan miten voitan sen.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lilli.

Siskontytöstä tuli isosisko pienelle tyttövauvalle - Lillille. Lilli syntyi 10 viikkoa ja yhden päivän meidän D:n jälkeen, joten ei ole serkuksilla kauheasti ikäeroa.

Tämäkin kangas on niitä, jotka on jääneet käteen Eurokankaan palalaarista. Ostin, kun ajattelin että kyllä mä siitä jotain kivaa keksin. Ja keksinhän mä! Tein tuommoisen hupputunikan ja housut Lillille syntymälahjaksi. Kummankin ohje on Ottobreestä - taisivat olla itseasiassa samasta lehdestä kummatkin. Housun kaava oli aika mukava, kun ei tullut ylimääräisiä saumoja, vaan housu koottiin yhdestä palasta. Saumat siis lahkeiden sisäpuolella sekä keskellä takana. Tunikaan oli tarkoitus laittaa nepparit eteen, mutta jotenkin se ei välttämättä niitä vaatinut, joten jätin ne pois.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

D niin kuin Daniel.

Pepestä tuli Daniel (D). Ristiäiset oli itse asiassa jo noin kuukausi sitten, mutta olen unohtanut kirjoittaa siitä. Kakusta mulla oli hyvinkin tarkka visio päässäni, joten pelkäsin etten saa toteutettua sitä lainkaan. Toisin kävi. Tästä kakusta tuli paras (omasta mielestäni) tähän astisista koristelemistani kakuista. Täytteenä kakussa oli vadelma-mansikka marjarahka, jonka ohjeen löysin Kakkumonsterin blogista ja muokkasin mieleisekseni. Tein täytteen kaksinkertaisena (kahteen kakkuun) ja rahkana käytin sitruunarahkaa ja vaniljarahkaa. Koristeet on sokerimassaa lukuunottamatta kenkien nauhoja.


Tämän lisäksi tarjolla oli mustikkamuffineja, joista olin epätoivoisesti yrittänyt saada kuppikakkuja. Tein ensimmäistä kertaa kuorrutetta ja jotenkin en vaan onnistunut siinä. Siitä ei tullut tarpeeksi jämäkkää tai sitten lopetin tomusokerin lisäämisen liian aikaisin. Meinasi tomusokeri loppua kesken, kun olin jo laittanut sitä reilu puolipaketillista enemmän kuin ohje sanoi ja sitä piti vielä käyttää muuhunkin. Kuorrutteeseen oli tarkoitus laittaa pystyyn sydämen muotoinen keksi, jossa oli D. Keksitkin tein itse. Leipomuksia varten ostin leivontamargariinia, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei se ollut hyvä idea. Tuntuu, että kuppikakkujen kuorrute olisi jämäköitynyt paremmin perusvoilla ja keksitaikinakin olisi kovettunut sillä enemmän ja näin ollen se olisi ollut helpommin työstettävä.

Keksi ohjeen löysin Confetin blogista.

Voileipäkakkuja en tällä kerralla tehnyt itse vaan ulkoistin sen veljeni avovaimolle. Yksinkertaisesti ei aika riittänyt kaikkeen. Sopivasti ehkä viikkoa ennen ristiäisiä oli Koko suomi leipoo -ohjelmassa voileipäkakkujen tekoa ja sain sieltä idean, että niidenkin koristelussa voisi käyttää "piparimuotteja". Niinpä lihakakussa oli tuttipulloja cheddarista ja lehtiä kurkun kuoresta sekä kalakakussa tuttipulloja sitruunan kuoresta :)