perjantai 30. elokuuta 2013

Rv 38+6. Onnea! Teille on syntynyt poika!

Huomenna olisi laskettu aika, mutta niin vaan toisin kävi ja tuo uusi tulokas on jo viikon ikäinen ;) Kävin torstaina 22.8. (rv 38+5) neuvolassa, josta edellisessä postauksessa kerroinkin. Siellähän ei ollut ihmeempiä. Pistin kuitenkin saman päivän aikana merkille koko ajan tihenevät kivuttomat valmentavat supistukset. Taisin sanoa siskollenikin, että jos näistä pitäisi jotain päätellä sanoisin synnytyksen olevan lähellä. Samaan hengen vetoon totesin myös synnytyksen olevan joka tapauksessa lähellä.

Illalla päätin vähän urheilla ja leikkasin takapihamme nurmikkoa sellaisella työnnettävällä versiolla. Iltapalaa syödessäni tunsin pari kipeämpää supistusta, mutta ajattelin niiden johtuvan aika hektisestä päivästäni ja ruohonleikkuusta enkä noteerannut niitä sen kummemmin. Yöllä muistan heränneeni ehkä neljään supistukseen ja tämä pönttö ei vieläkään osannut ajatella, että synnytys saattaisi olla käynnistymässä. Kolmen aikaan yöllä O tuli väliimme ja minä siirryin sohvalle nukkumaan - oli ihan järkyttävän kuuma ja hiki virtasi.

Melkein viiteen asti torkuin kunnes päätin, että pakkohan noita supistuksia oli ruvettava kellottamaan. Viiden ja kuuden välillä niitä tuli yhdeksän, eli keskimäärin reilun kuuden minuutin välein. Kuudesta seiskaan niitä tulikin jo 12, joten soitin vanhemmilleni josko tulisivat hakemaan O:n hoitoon. Isäni haki O:n ja mekin lähdettiin miehen kanssa aika samantien kohti kättäriä.  Kello seitsemän jälkeen supistuksia tuli aika tasasesti jo kolmen minuutin välein ja Kättärin pihassa oltimme n. 20 vaille kahdeksan. Olimme yhden ystäväni kanssa sopineet, että me päätämme milloin lapsemme syntyvät (hänen raskautensa oli reilun viikon minua edellä) ja sovimme leikkimieliset treffit tälle samaiselle perjantaille Kättärille. Matkalta oli pakko laittaa ystävälle viesti, että kai sä oot vielä tulossa, sillä mä oon matkalla jo :) Epäuskoinen viesti tuli takaisin, että oletko oikeasti ja kyllähän se sen muutaman todistelun jälkeen uskoi.

Kävelin itse (tosin aika tuskasesti) parkkipaikalta laitokselle sisään, mutta kun minusta kuitenkin tuntui siltä, että pystyn tähän. Kätilö, joka oli meitä vastassa oli selvästi hieman epäuskoinen ja kysyikin meinasinko tulla synnyttämään. Sanoin että siltä tämä nyt tuntuu, mutta mistä sitä oikeasti voi tietää missä mennään. Kätilö oli kahden vaiheilla laittaako minut tarkkailuun vai synnytyshuoneeseen ja onneksi pääsin suoraan jälkimmäiseen. Siitä sitten vaatteiden vaihto ja käyrille, sisätutkimus tehtiin aika pian kasin jälkeen. Tämän samaisen kätilön ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän totesi sisätutkimuksessa: "Eihän täällä ole mitään, tää on täysin auki!"

Sitten alkoikin se kivisempi tie, taas. Vedet ei mennyt itsestään, vaan tälläkin kerralla kalvot puhkottiin - kello oli 11:40. Vauva oli koko ajan aika ylhäällä ja odottivat kalvojen puhkaisun kanssa, josko se sieltä laskeutuisi ensin. Oli kuulemma vaarana, että napanuora luiskahtaa ensimmäisenä ulos, jos kalvot puhkotaan silloin kun vauva ei ole vielä laskeutunut kunnolla. Loppujen lopuksi kalvoja oli puhkomassa parikin lääkäriä ja kätilö. Mitään vaan ei tapahtunut, ulos tuli vain lapsivettä ja vauvakin pysyi vielä turhan ylhäällä. Taas odoteltiin ja odoteltiin. Sain epiduraalia sekä spinaalia ilokaasun lisäksi ja supistuksiakin koitettiin vielä vauhdittaa. Vaikkakin avautuminen oli täysin tehty yritettiin saada vauva laskeutumaan ponnistusvaiheen alkamaan. Pitkän odottelun jälkeen alettiin sitten miettimään olisiko tämäkin vauva tarjontavirheinen kuten isoveljensä ja siksikö se ei laskeutuisi. O:n synnytys siis kirjattiin aikoinaan pysähtyneeksi ja synnytys päättyi sektioon, koska vauva ei laskeutunut tarjontavirheen vuoksi. Lääkärit tunnusteli alakautta vauvan päätä ja etsi aukileita, joista voitaisiin päätellä pään asentoa. Lääkärin arvio tarjonnan olevan virheellinen n klo 15 ja antoi heti leikkauspäätöksen. Poika (4290g ja 52cm) syntyi  klo 15.35 ja tälläkin kertaa synnytystavaksi tuli sektio.

Maanantainen kokoarviokin meni sitten aivan metsään. Ultrallahan arvioivat neljä päivää ennen synnytystä vauvan olevan 3200g ja syntymäpaino oli tosiaan hurjat 4290g. Kyllähän minä tiedostin, että se on arvio, mutta en missään vaiheessa osannut kuvitellakaan, että se voisi kilolla heittää!

torstai 22. elokuuta 2013

Siiliriepuja.

Aamulla oli neuvola. Normikäynti ei mitään erikoista. Painoa on tullut aika runsaasti nyt, mutta onneksi ollaan loppusuoralla. Tai no ei sitä yhtään sen enempää ole tullut kuin esikoistakaan odottaessa, itse asiassa ihan saman verran tällä hetkellä.. 17 kiloa. Mutta nyt on vielä reilu viikko laskettuun aikaan.

Äitiyspakkauksessa vuonna 2011 oli muistaakseni neljä riepua ja nyt kun sen sain niin vain yksi! Sainpahan siis hyvän syyn hankkia riepuja lisää ja olin kuullut niitä myytävän ainakin Name It:ssä. Kauppareissun yhteydessä sinne siis. Kahdenlaisia löysin, semmosia aika kirjavia liikennemerkki -aiheisia tai sitten näitä omasta mielestäni todella nättejä siiliriepuja :) Paketissa oli neljä kuvioitua, kaksi ruskeaa ja kaksi valkoista riepua. Ihania!!


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Voihan p*ska!

Otin aamulla O:sta kuvaa puhelimella ja ihmettelin, kun kuvassa heijastuu valo omituisesti. Ajattelin, että kameran linssissä on likaa ja puhdistin sitä, vaan eipä kohentunut kuvanlaatu. Hetkellisen tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin kameran linssin päällä olevan lasin tai muovin (mikälie) olevan rikki! Se on ihan säröillä, enkä tajua ollenkaan missä se on noin voinut mennä. Yritin muistellakin, mutta omasta mielestäni en ole viime aikoina pudotellutkaan puhelinta. Täytyy yrittää saada tuo takuuseen, kun tuo laite on juuri ja juuri kaksi kuukautta vanha. Jos se ei mene takuuseen, niin mikähän mahtaa olla hintalappu tommosen korjaamiselle..


maanantai 19. elokuuta 2013

Rv 38+2.

Tänään olin tämän raskauden osalta kolmannessa ja viimeisessä kokoarviossa. Tämänhetkinen painoarvio on 3200g ja vauva on taas viikkoja vastaava. Kaikki kolme kokoarviota osuu, jos ei nollakäyrän päälle niin ehkä millin sen yläpuolelle. Eli vaikkakin sf-mitta on koko ajan huidellu ties missä (yläkäyrän yläpuolella) niin ei siltikään ole ennustettavissa tästä vauvasta jättiläistä.

Näillä tiedoilla kun laskettiinn sitten syntymäpainoa Pepelle, niin arvio siihen oli 3500g. O painoi syntyessään 3735g ja oli 50,5cm pitkä.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Uusia lakanoita.

Kävin Ikeassa aikomuksena ostaa kangasta koristetyynyihin. Meillä on sängyn päällä kaksi aika isoa tyynyä ja olin jo aikaa sitten kyllästynyt tyynyjen kankaaseen, joten pitihän ne uudistaa. Löysin kivaa kangasta ja sain aikaiseksi hyvännäköiset tyynyt. Yritän muistaa kuvata nuo myöhemmin.

Eksyin samalla reissulla lastentarvikeosastolle ja ostin uudelle tulokkaalle lakanat. Ei tarvitse sitten Pepen ulkomaailmassa nukkua vain isoveljensä vanhoissa lakanoissa. Ja repäsinpä vielä ja ostin pitkästä aikaa myös meille aikuisille uudet pussilakanat tyynyliinoineen. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa pesänrakennusta ;)


perjantai 16. elokuuta 2013

Juhlan kunniaksi kakkuja.

Minulla itselläni oli heinäkuun lopulla synttärit ja vaikka en pyöreitä tai muitakaan ihmeellisiä lukuja täyttänyt päätin kutsua lähimmät kakkukahveille. Lähinnä siksi, että sain tilaisuuden leipoa :) Kesään kuuluu mansikat ja mansikkakakku ja koska vielä en ollut tänä kesänä saanut mansikkakakkua, niin sellainen piti tehdä.

Jostain lehdestä bongasin myös appelsiini-raparperijuustokakun ohjeen ja pitihän sitäkin päästä maistamaan. Kummatkin onnistuivat todella hyvin.


torstai 15. elokuuta 2013

Lomat lusittuna.

Huh.
Arvasin, että näin käy kun kesäloma ja muutenkin kesäaika koittaa. Eli mua ei koneella paljoakaan näy :) Juhannuksesta aloitettiin kaikki enemmän tai vähemmän kesäloma ja viisi viikkoa oltiin kaikki lomalla. Käytiin mökillä, purjehdittiin ja saatiin vielä aikaiseksi monta rästihommaa kotonakin. Miehen kanssa todettiin, että pitkästä aikaa voi todella olla tyytyväinen lomaansa. Mies palasi töihin heinäkuun lopulla ja O meni hoitoon takaisin elokuun ensimmäisellä täydellä viikolla. Mä jatkoin lomailua kesälomalta suoraan äitiyslomalle ;)

Pari viikkoa ehtinyt olemaan kunnolla äitiyslomalla enkä todella ole ehtinyt edes pysähtyä. Miljoona asiaa jokaisena päivänä hoidettavana, enkä vaan osaa hiljentää tahtia.

Radi on aika hyvin hallussa. Kävin heinäkuun puolivälin tienoolla äitipolilla diabeteshoitajan vastaanotolla ja sain jotain tolkkua tähän hommaan. Oma neuvolatätihän on ollut hieman pelotteleva ja muutenkin suhtautunut ylihysteerisesti (mielestäni) asiaan. Diabeteshoitaja katsoi mitatut arvoni ja ruokapäiväkirjani parin viikon ajalta ja totesi tilan päättyvän osaltani synnytykseen. Syömistä ja juomistakin olen voinut jatkaa melkein samalla tavalla koko ajan. Hedelmien syöntiä jouduin rajoittamaan ja jättämään pois jokapäiväisen tuoremehulasilliseni.

Kokoarvioultrissahan olen myös käynyt. Osaltaan tämän radin takia ja osaltaan siksi, että sf-mitta huitelee koko ajan yläkäyrän yläpuolella. Tosin mahani ei ole ollenkaan levinnyt kylkiin, eikä esimerkiksi raskauttani huomaa selkäpuoleltani vaikka mittarissa on jo raskausviikkoja 37+5 ja maha on oikeasti I.S.O!! Ensimmäinen kokoarviohan oli jo kesäkuussa ja siitä kirjoittelinkin tänne jo aiemmin. Toinen kokoarvioultra oli heinäkuun alkupuolella ja silloin vauvan arvioitiin painavan 2100g ja olevan viikkoja vastaava ja normaalikokoinen. Kolmas kokoarvio onkin sitten ensi maanantaina.