perjantai 27. joulukuuta 2013

Pukinkonttiin.

Kirjoitustahti on nyt todella hidastunut, enkä pääse edes yritettyyn "kerta viikossa" tahtiin. Rehellisesti sanottuna joulu ja kaikki muukin on vienyt tämän naisen kaiken ajan niin tehokkaasti ettei ole mistään ehtinyt nipistää aikaa blogipäivityksille. Nytkin tulee nopeanpuoleinen kirjoitus ompeluksista. Annetaan kuvien puhua puolestaan.

Kummitytölle mekko vanhasta pussilakanasta.

Kummitytön siskolle housut.

Siskontytölle paita ja housut.

Veljenpojalle paita ja housut.

Toiselle kummitytölle (siskon toinen tytär) ihana velourmekko.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

E niinkuin Eela

Lillistä tuli Eela ja virallisesti kymmityttöni <3 Kakun sain toteuttaa täysin oman vision mukaan - onneksi! Ne kun on niitä parhaita tekeleitä. Sisko sai itse päättää kakun täytteen (marjamixrahka) ja muu oli sitten minun harteillani. Kaikista parasta oli päästä tekemään kaikkea vaaleanpunaisena ;)

Täytteen tein hyväksi todetun marja- / hedelmärahkan ohjeella, jota käytin jo Danielin kakussa. Nyt siis marjoina Euroshopperin pakastemarjamix ja rahkoina käytin sitruunarahkaa ja kuningatarrahkaa. Täytteen tein puoltoistakertaisena yhteen vähän korkeampaan kakkuun. Täytevälejä oli kolme.


Tossujen kanssa oli hieman päänvaivaa ja meinasin jo jättää ne pois. Ainakin kolme kertaa yritin niitä tehdä, aina aloittaen alusta eikä siitä mitään tullut :( Sitten tajusin, että yritin tehdä niitä "väärästä" massasta ja hieman myös väärällä tekniikalla. Sokerimassa vaihtui vaahtokarkkimassaan ja tossujen valmistaminen olikin jo ihan "piece of cake" :) Harmillisesti ne kuitenkin olivat tavallaan väärinpäin (oikea vasemmalla ja vasen oikealla) paremman näköiset, joten päätyivät siten kakun päälle. Muutenhan se ei haitannut paitsi että  (ainakin minun mielestäni) nuo nyörien kukkanapit olisivat kuuluneet kenkien ulkopuolelle. Tossujen kaavat ja kokoamisohje Pionilaaksosta.

Suklaaperhostenkin ohjeen olen joskus nähnyt Kakkumonsterilla ja pitihän sitä päästä kokeilemaan. Candy Meltsit todellakin sulavat nopeasti (minigrip pussiin pari ja kuumaan veteen, uskoin vasta kun itse kokeilin) ja perhosten teko oli TODELLA helppoa!

Tässä vielä vähän lähempää kuva tossuista. Pitäähän pienen tytön kengissä olla vähän glitteriäkin ;)

tiistai 26. marraskuuta 2013

Nainen vs. tupakka.

Olen lopettanut tupakoinnin.. nyt kun oikein aloin asiaa miettimään niin itseasiassa muuten kolmesti. Ensimmäinen kerta oli ehkä joskus kymmenisen vuotta sitten ja jos olen ihan rehellinen, niin en oikeastaan edes muista kuinka kauan olin silloin polttamatta. Ehkä vuoden. Miksi aloitin uudestaan? En tiedä. Toisen kerran lopetin, kun aloin odottamaan O:ta. Olin jo (melkein) päättänyt, että nyt se tapa saa jäädä kokonaan pois, mutta niin sitä vaan oli taas heikko ja ajautui siihen uudestaan. Kesä, kärpäset, terassi, aurinko, siideri - ja varsinkin ne lasissa kolisevat jäät. Olin heikko ;)

Tupakointi on mulle enemmänkin tapa kuin riippuvuus, vaikka olenkin aina polttaessani savutellut yli 10 tupakkaa päivässä. Raskaudet on ollut mulle aina niitä "hyviä syitä" lopettaa tupakointi ja jostain olen aina sen motivaation siihen lopettamiseen saanut. Totuus on vaan tainnut olla se, etten oikeasti ole ollut riippuvainen nikotiinista vaan todellakin siitä tavasta. Kummassakin raskaudessa olen lopettanut tupakoinnin kahden viikon sisällä positiivisesta testistä.

Mutta millä pysyä erossa siitä? Siis synnytyksen jälkeen ja imetyksen loputtua? Järki tottakai sanoo ettei missään nimessä enää ikinä, tyhmempikin sen tajuaa, mutta miten päästä yli siitä mielihalusta?

Kesällä - vielä kun odotin D:tä jouduin pariinkin otteeseen käymään läpi ristiriitaisia tunteita tupakoinnista. Sen tiesin, että olen tarpeeksi vahva, enkä siis ainakaan raskausaikana retkahda, mutta kamalaa miten sitä teki mieli. En syytä miestäni, mutta olisin kovasti toivonut, että hänkin olisi lopettanut tupakoinnin, koska useimmiten mielitekoni liittyy siihen kun oma mies polttaa. Kesä meni, D syntyi, imetys loppui. Tyhmänä voisin nyt todeta, että jos oikeasti haluaisin, saisin nyt sauhutella. Nyt ei vaan enää tee mieli :D Tästäkin johtuen väitän edelleen tupakoinnin olevan minulle tapa ja kuuluvan jollain tavalla tiettyihin tilanteisiin.

Kävin tyttökaverini kanssa ulkona tässä hiljan. Myönnän! Tarpeeksi monen viinilasillisen jälkeen rupesi tekemään mieli tupakkaa. Heikkona ihmisenä myös maistoin. Ihmettelen, mutta tällä kertaa voisin sen sanoa jopa olleen pahaa. Eikä sen jälkeen ole edes oikeastaan tehnyt mieli.. mutta kuka tuonne ulos nyt näillä keleillä enää meneekään "vapaaehtoisesti" ;)

Ehkä tämä taistelu on voitettu - ainakin hetkeksi. Käynköhän tämän taistelun uudestaan ensi kesänä? Jos käyn, otan mielelläni vinkkejä vastaan miten voitan sen.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lilli.

Siskontytöstä tuli isosisko pienelle tyttövauvalle - Lillille. Lilli syntyi 10 viikkoa ja yhden päivän meidän D:n jälkeen, joten ei ole serkuksilla kauheasti ikäeroa.

Tämäkin kangas on niitä, jotka on jääneet käteen Eurokankaan palalaarista. Ostin, kun ajattelin että kyllä mä siitä jotain kivaa keksin. Ja keksinhän mä! Tein tuommoisen hupputunikan ja housut Lillille syntymälahjaksi. Kummankin ohje on Ottobreestä - taisivat olla itseasiassa samasta lehdestä kummatkin. Housun kaava oli aika mukava, kun ei tullut ylimääräisiä saumoja, vaan housu koottiin yhdestä palasta. Saumat siis lahkeiden sisäpuolella sekä keskellä takana. Tunikaan oli tarkoitus laittaa nepparit eteen, mutta jotenkin se ei välttämättä niitä vaatinut, joten jätin ne pois.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

D niin kuin Daniel.

Pepestä tuli Daniel (D). Ristiäiset oli itse asiassa jo noin kuukausi sitten, mutta olen unohtanut kirjoittaa siitä. Kakusta mulla oli hyvinkin tarkka visio päässäni, joten pelkäsin etten saa toteutettua sitä lainkaan. Toisin kävi. Tästä kakusta tuli paras (omasta mielestäni) tähän astisista koristelemistani kakuista. Täytteenä kakussa oli vadelma-mansikka marjarahka, jonka ohjeen löysin Kakkumonsterin blogista ja muokkasin mieleisekseni. Tein täytteen kaksinkertaisena (kahteen kakkuun) ja rahkana käytin sitruunarahkaa ja vaniljarahkaa. Koristeet on sokerimassaa lukuunottamatta kenkien nauhoja.


Tämän lisäksi tarjolla oli mustikkamuffineja, joista olin epätoivoisesti yrittänyt saada kuppikakkuja. Tein ensimmäistä kertaa kuorrutetta ja jotenkin en vaan onnistunut siinä. Siitä ei tullut tarpeeksi jämäkkää tai sitten lopetin tomusokerin lisäämisen liian aikaisin. Meinasi tomusokeri loppua kesken, kun olin jo laittanut sitä reilu puolipaketillista enemmän kuin ohje sanoi ja sitä piti vielä käyttää muuhunkin. Kuorrutteeseen oli tarkoitus laittaa pystyyn sydämen muotoinen keksi, jossa oli D. Keksitkin tein itse. Leipomuksia varten ostin leivontamargariinia, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei se ollut hyvä idea. Tuntuu, että kuppikakkujen kuorrute olisi jämäköitynyt paremmin perusvoilla ja keksitaikinakin olisi kovettunut sillä enemmän ja näin ollen se olisi ollut helpommin työstettävä.

Keksi ohjeen löysin Confetin blogista.

Voileipäkakkuja en tällä kerralla tehnyt itse vaan ulkoistin sen veljeni avovaimolle. Yksinkertaisesti ei aika riittänyt kaikkeen. Sopivasti ehkä viikkoa ennen ristiäisiä oli Koko suomi leipoo -ohjelmassa voileipäkakkujen tekoa ja sain sieltä idean, että niidenkin koristelussa voisi käyttää "piparimuotteja". Niinpä lihakakussa oli tuttipulloja cheddarista ja lehtiä kurkun kuoresta sekä kalakakussa tuttipulloja sitruunan kuoresta :)


torstai 31. lokakuuta 2013

Mekko pussilakanasta.

Samasta pussilakanasta olen tehnyt lastenhuoneen pariin isompaan tyynyyn päälliset sekä päällystänyt koirien sängyn (vanha pinniksen patja). Nyt siitä on tehty myös mekko.. kenelles muullekaan kuin siskontytölle ;) Kaava on Mekkotehdas -kirjasta ja tähti aplikaatiot tein wordilla, tulostin ja käytin kaavana.


maanantai 28. lokakuuta 2013

Collegetakkeja ja pipoja.

Eurokankaan palalaareja kävin taas koluamassa ja löysin jotain aivan ihanaa! Ensin bongasin tuon ruudullisen ja tiesin heti, että tästä tulee siskontytölle collegetakki. Pitihän sitä sitten kaivella sen verran enemmänkin, että joskus jotain O:llekin löytäisi. Kotiin kun pääsin ja miehelle esittelin löytämiäni kankaita oli hän sitä mieltä, että hän haluaa ruudullisesta kankaasta itselleen rötvärit. Harmi kun kangaspala ei ihan niin suuri ollut, että siitä olisi pitkän miehen housutkin tehnyt. Ai mitkä on rötvärit? No ne on sellaset koti-olo-housut ;)

 O:n pipot onkin jo esitelty, joten seuraavaksi esittelyyn siskontytön pipot :) Punainen on itseasiassa tehty vanhasta paidasta ja "ruusukkeen" väsäsin kauluksesta.

torstai 24. lokakuuta 2013

Tossut sokerimassasta.

  

Veljenpojan ristiäiskakku, joka on oikeastaan tehty jo kesäkuussa. Olin vastuussa vain koristelusta, mutta muistaakseni sisällä oli kaksi eri moussea joista toinen oli valkosuklaa. Tossut tein pyynnöstä ja ovat ensimmäiset koskaan tekemäni. Kokoaminen aiheutti lähes harmaita hiuksia, varsinkin kun tein nämä kesäkuumalla :) Tennarit tein noin viikkoa ennen itse juhlaa, jotta ehtivät kovettua sopivasti. Nimi oli ajatuksena tehdä muoteilla, mutta sokerimassa jäi ihan jumiin niihin muotteihin, mitä ajattelin käyttää, joten jouduin sitten hieman vetelemään vapaalla kädellä viime minuuteilla ennen seremonian alkua. Tennareiden ohjeen löysin pionilaaksosta.

torstai 17. lokakuuta 2013

To Do.

- ristiäisten kiitoskortit
- tilauspipot
- kuvien siirto koneelle
- kuvien päivittäminen palvelimelle
- blogin päivittäminen
- ruokakirjan kirjoittaminen
- koiran trimmaus
- uuden eteisen suunnittelu
- kastemekko kirjailtavaksi

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Mihin se aika häviää.

Herään aamulla kukonlaulun aikaan ja kuitenkin joka päivä mietin kahden aikaan, että kello on jo noin paljon. Harvoin olen mitään saanut aikaiseksi. Esimerkiksi jokaisena aamuna mietin: "tänään päivitän blogin". Ihan mahdotonta! Aika vaan häviää, enkä ehdi mitään.

Jos kirjoittaisin ToDo -listan olisi se varmasti tosi pitkä. Ehkä se on kirjoitettava niin muistaisin paremmin kaiken.

Eihän sitä äitiysloman arkea päässytkään sitten kunnolla viettämään. Mies pyöriny jaloissa jo pari viikkoa ja pyöriikin varmaan vielä melkein marraskuun loppuun asti. Odotettavissahan se oli, mutta hiukan kuitenkin yllätyksenä tuli. Mies irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuen. Onneksi talous on kuitenkin turvattu joksikin aikaa ja ainakin oletamme hänen löytävän pian uusia hommia - on tässä jo kaikenlaista viritelmää kehitteilläkin.

Hyvänä puolena voi kuitenkin todeta, että nyt meidän eteisen laajennusprojekti etenee huomattavasti suunniteltua nopeammin ;)

O:n pipot.
Uusista kankaista olen saanut pipoja aikaiseksi. Sinivalkoraidallinen on itse asiassa tehty vanhasta paidasta. Pakko oli päästä kokeilemaan hyötykäyttöä. Parit collegetakitkin olen ehtinyt ompelemaan, toisen siskon tytölle ja toisen O:lle. Seuraavaksi pitäisi varmastikin saada aikaiseksi parit tilauspipot (ehkä pipo omaankin päähän), sitten voisi keskittyä tekemään jotain spesiaalia siskon tulevalle vauvalle.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ne uudet kankaat.

On tässä. Ihania, eikö vain? Kuviolliset on trikoita ja yksiväriset resoreita. Ennen kuin näistä mitään ruvetaan tekemään, täytyy koittaa vierailla vielä Eurokankaassa. Tajusin juuri, kun suurin osa pipoista mitä olen tehnyt on kaksinkertaisia niin voisi sisäkankaan korvata esim. yksivärisellä trikoolla, niin ei turhaan kuluisi kivaa kangasta sisälle :)

maanantai 16. syyskuuta 2013

Äitiysloman arki.

Nyt se alkoi - äitiysloman arki. Mies meni aamulla töihin ja O on viety hoitoon. Me ollaan Pepen kanssa kotona ja ihmetellään, että mitä sitä tekisi :)

Sormet tässä syyhyää, että  pääsisi uusien kankaiden kimppuun. Tilasin eilen Sampsukasta trikoita ja resoreita. Pipoja ja kypärämyssyjä ainakin pitäisi tehdä. Sehän on jo syyskuun puoliväli niin pitäähän tässä ihan tosissaan ruveta miettimään mitä tekisi pukinkonttiin.

Ristiäiskutsut pitäisi postittaa ja O:n hoitoaikasopimus mennä uusimaan.





Kutsut tein itse. Kuvat tilasin Ifolorilta, kutsu-tekstit ostin Tiimarista ja muut tarpeet (ruskea kartonki, korttipohjat, kuoret, sininen tulostuspaperi, kimalleliima) Sinooperista. Mulla oli päässä aika tarkka visio siitä miltä halusin kutsujen näyttävän ja toteutinkin sen jopa niin, että olen itsekin tyytyväinen. Kiitoskorteista tulee hyvin samaa kaavaa noudattavat, mutta kuvasta en ole vielä ihan varma.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Voihan p*ska! vol. 2

Kerroin aiemmin mun puhelimesta ja siitä kun siitä oli hajonnut kameran linssi tms. Vein sen sitten huoltoon ja eihän sitä millään takuuseen saa. Ymmärtäähän sen - toisaalta. Ihminen joka sen otti vastaan oli sitä mieltä, että uus osa ja työt niin kustannusarvio on n. 80e. Olin sitä mieltä, että ok ja korjataan. Lupasivat vielä, että jos kustannuksen kuitenkin nousevat tuon yli ilmoittavat siitä tekstiviestillä, jolloin saan itse päättää korjataanko vai ei. Eilen tuli se tekstiviesti.. korjauskustannusarvio 196 ja rapiat!! Tätä en purematta niele, vaan huomenna soitan ja kyselen vähän tarkemmin mistähän tuo hinta koostuu.


Edit: No niinhän se sitten meni, että koko kamera oli ottanut osumaa ja jouduttiin vaihtamaan. Vieläkin vaan ihmettelen, missä tuo on rikki mennyt.. Ehkä se on sitten O:lta huomaamattani pudonnut. Tein tuosta vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja hain korvausta kotivakuutuksen kautta. Sainpahan ainakin vähän takaisinkin päin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Vauvaa varten.

O:n vauva-ajoilta on kaikki tallessa, mutta pitihän sitä Pepelle jotain omaakin hankkia. Tuttia tuo tulokas ei oikein tajua - ainakaan vielä. Pullot on ollut jo jonkin verran käytössä, mutta korvike ei ollenkaan. Tällä kertaa mennään ihan täysimetyksellä. Ylituotantoakin on sen verran, että pakkaseenkin olen ihan kivasti sitä jo saanut. Barbapapa on lahja mummilta ja papalta. Tossut taas mun siskolta - Pepen tulevalta kummitädiltä.

perjantai 30. elokuuta 2013

Rv 38+6. Onnea! Teille on syntynyt poika!

Huomenna olisi laskettu aika, mutta niin vaan toisin kävi ja tuo uusi tulokas on jo viikon ikäinen ;) Kävin tosiaan torstaina 22.8. (rv 38+5) neuvolassa, josta edellisessä viestissänikin kerroin. Siellähän ei ollut ihmeempiä. Pistin kuitenkin saman päivän aikana merkille koko ajan tihenevät kivuttomat valmentavat supistukset. Taisin sanoa siskollenikin, että jos näistä pitäisi jotain päätellä sanoisin synnytyksen olevan lähellä. Samaan hengen vetoon totesin myös synnytyksen olevan joka tapauksessa lähellä.

Illalla vielä leikkasin takapihamme nurmikkoa sellaisella työnnettävällä versiolla. Iltapalaa syödessäni tunsin pari kipeämpää supistusta, mutta ajattelin niiden johtuvan aika hektisestä päivästäni enkä noteerannut sen kummemmin. Yöllä muistan heränneeni ehkä neljään supistukseen enkä vieläkään osannut ajatella, että synnytys saattaisi olla käynnistymässä. Kolmen aikaan yöllä O tuli väliimme ja minä siirryin sohvalle nukkumaan - oli ihan järkyttävän kuuma ja hiki virtasi.

Melkein viiteen asti torkuin kunnes päätin, että pakkohan noita supistuksia oli ruvettava kellottamaan. Viiden ja kuuden välillä niitä tuli yhdeksän, eli keskimäärin reilun kuuden minuutin välein. Kuudesta seiskaan niitä tulikin jo 12 ja seiskalta sanoin miehelle, että ruvetaan tekemään lähtöä laitokselle. Seiskan jälkeen supistuksia tuli aika tasasesti kolmen minuutin välein. Laitoksen pihassa oltiin n. 20 vaille kahdeksan. Kävelin vielä itse (tosin tuskasesti) parkkipaikalta laitokselle sisään. Kätilö joka oli vastassa oli selvästi hieman epäuskoinen ja kysyikin meinasinko tulla synnyttämään. Sanoin että siltä tuntuu, mutta mistä sitä oikeesti tietää missä mennään. Kätilö oli kahden vaiheilla laittaako mut tarkkailuun vai synnytyshuoneeseen ja onneksi pääsin suoraan jälkimmäiseen. Siitä sitten vaatteiden vaihto ja käyrille, sisätutkimus tehtiin aika pian kasin jälkeen. Kätilön ilme oli melkein näkemisen arvoinen kun se totesi sisätutkimuksessa: "Eihän täällä ole mitään, tää on täysin auki!"

Sitten alkoikin se kivisempi tie, taas. Vedet ei mennyt itsestään vaan kalvot puhkottiin 11:40. Vauva oli koko ajan aika ylhäällä ja odottivat kalvojen puhkaisun kanssa, josko se sieltä laskeutuisi. Oli kuulemma vaarana, että napanuora luiskahtaa ensimmäisenä ulos, jos kalvot puhkotaan. Loppujen lopuksi kalvoja oli puhkomassa parikin lääkäriä ja kätilö. Mitään vaan ei tapahtunut, ulos tuli vain lapsivettä, vauvakin pysyi vielä ylhäällä. Jossain vaiheessa ruvettiin sitten miettimään olisiko tämäkin vauva tarjontavirheinen ja siksi se ei laskeutuisi. O:n synnytys siis "pysähtyi" siten, että vauva ei laskeutunut joka johtui tarjontavirheestä. O syntyi sektiolla. Lääkärit sitten tunnusteli alakautta vauvan päätä ja etsi aukileita, joista voitaisiin päätellä pään asentoa. Lääkäri totesi n. klo 15 vauvan pään olevan väärässä asennossa ja antoi leikkauspäätöksen. Poika (4290g ja 52cm) syntyi siis tälläkin kertaa sektiolla.

Maanantainen kokoarviokin meni sitten aivan metsään. Ultrallahan arvioivat neljä päivää ennen synnytystä vauvan olevan 3200g ja syntymäpaino oli tosiaan hurjat 4290g. Kyllähän mä tiedostin, että se on arvio, mutta en missään vaiheessa osannut kuvitellakaan, että se voisi kilolla heittää!


torstai 22. elokuuta 2013

Siiliriepuja.

Aamulla oli neuvola. Normikäynti ei mitään erikoista. Painoa on tullut aika runsaasti nyt, mutta onneksi ollaan loppusuoralla. Tai no ei sitä yhtään sen enempää ole tullut kuin esikoistakaan odottaessa, itse asiassa ihan saman verran tällä hetkellä.. 17 kiloa. Mutta nyt on vielä reilu viikko laskettuun aikaan.

Äitiyspakkauksessa vuonna 2011 oli muistaakseni neljä riepua ja nyt kun sen sain niin vain yksi! Sainpahan siis hyvän syyn hankkia riepuja lisää ja olin kuullut niitä myytävän ainakin Name It:ssä. Kauppareissun yhteydessä sinne siis. Kahdenlaisia löysin, semmosia aika kirjavia liikennemerkki -aiheisia tai sitten näitä omasta mielestäni todella nättejä siiliriepuja :) Paketissa oli neljä kuvioitua, kaksi ruskeaa ja kaksi valkoista riepua. Ihania!!


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Voihan p*ska!

Otin aamulla O:sta kuvaa puhelimella ja ihmettelin, kun kuvassa heijastuu valo omituisesti. Ajattelin, että kameran linssissä on likaa ja puhdistin sitä, vaan eipä kohentunut kuvanlaatu. Hetkellisen tarkemman tutkiskelun jälkeen huomasin kameran linssin päällä olevan lasin tai muovin (mikälie) olevan rikki! Se on ihan säröillä, enkä tajua ollenkaan missä se on noin voinut mennä. Yritin muistellakin, mutta omasta mielestäni en ole viime aikoina pudotellutkaan puhelinta. Täytyy yrittää saada tuo takuuseen, kun tuo laite on juuri ja juuri kaksi kuukautta vanha. Jos se ei mene takuuseen, niin mikähän mahtaa olla hintalappu tommosen korjaamiselle..


maanantai 19. elokuuta 2013

Rv 38+2.

Tänään olin tämän raskauden osalta kolmannessa ja viimeisessä kokoarviossa. Tämänhetkinen painoarvio on 3200g ja vauva on taas viikkoja vastaava. Kaikki kolme kokoarviota osuu, jos ei nollakäyrän päälle niin ehkä millin sen yläpuolelle. Eli vaikkakin sf-mitta on koko ajan huidellu ties missä (yläkäyrän yläpuolella) niin ei siltikään ole ennustettavissa tästä vauvasta jättiläistä.

Näillä tiedoilla kun laskettiinn sitten syntymäpainoa Pepelle, niin arvio siihen oli 3500g. O painoi syntyessään 3735g ja oli 50,5cm pitkä.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Uusia lakanoita.

Kävin Ikeassa aikomuksena ostaa kangasta koristetyynyihin. Meillä on sängyn päällä kaksi aika isoa tyynyä ja olin jo aikaa sitten kyllästynyt tyynyjen kankaaseen, joten pitihän ne uudistaa. Löysin kivaa kangasta ja sain aikaiseksi hyvännäköiset tyynyt. Yritän muistaa kuvata nuo myöhemmin.

Eksyin samalla reissulla lastentarvikeosastolle ja ostin uudelle tulokkaalle lakanat. Ei tarvitse sitten Pepen ulkomaailmassa nukkua vain isoveljensä vanhoissa lakanoissa. Ja repäsinpä vielä ja ostin pitkästä aikaa myös meille aikuisille uudet pussilakanat tyynyliinoineen. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa pesänrakennusta ;)


perjantai 16. elokuuta 2013

Juhlan kunniaksi kakkuja.

Minulla itselläni oli heinäkuun lopulla synttärit ja vaikka en pyöreitä tai muitakaan ihmeellisiä lukuja täyttänyt päätin kutsua lähimmät kakkukahveille. Lähinnä siksi, että sain tilaisuuden leipoa :) Kesään kuuluu mansikat ja mansikkakakku ja koska vielä en ollut tänä kesänä saanut mansikkakakkua, niin sellainen piti tehdä.

Jostain lehdestä bongasin myös appelsiini-raparperijuustokakun ohjeen ja pitihän sitäkin päästä maistamaan. Kummatkin onnistuivat todella hyvin.


torstai 15. elokuuta 2013

Lomat lusittuna.

Huh.
Arvasin, että näin käy kun kesäloma ja muutenkin kesäaika koittaa. Eli mua ei koneella paljoakaan näy :) Juhannuksesta aloitettiin kaikki enemmän tai vähemmän kesäloma ja viisi viikkoa oltiin kaikki lomalla. Käytiin mökillä, purjehdittiin ja saatiin vielä aikaiseksi monta rästihommaa kotonakin. Miehen kanssa todettiin, että pitkästä aikaa voi todella olla tyytyväinen lomaansa. Mies palasi töihin heinäkuun lopulla ja O meni hoitoon takaisin elokuun ensimmäisellä täydellä viikolla. Mä jatkoin lomailua kesälomalta suoraan äitiyslomalle ;)

Pari viikkoa ehtinyt olemaan kunnolla äitiyslomalla enkä todella ole ehtinyt edes pysähtyä. Miljoona asiaa jokaisena päivänä hoidettavana, enkä vaan osaa hiljentää tahtia.

Radi on aika hyvin hallussa. Kävin heinäkuun puolivälin tienoolla äitipolilla diabeteshoitajan vastaanotolla ja sain jotain tolkkua tähän hommaan. Oma neuvolatätihän on ollut hieman pelotteleva ja muutenkin suhtautunut ylihysteerisesti (mielestäni) asiaan. Diabeteshoitaja katsoi mitatut arvoni ja ruokapäiväkirjani parin viikon ajalta ja totesi tilan päättyvän osaltani synnytykseen. Syömistä ja juomistakin olen voinut jatkaa melkein samalla tavalla koko ajan. Hedelmien syöntiä jouduin rajoittamaan ja jättämään pois jokapäiväisen tuoremehulasilliseni.

Kokoarvioultrissahan olen myös käynyt. Osaltaan tämän radin takia ja osaltaan siksi, että sf-mitta huitelee koko ajan yläkäyrän yläpuolella. Tosin mahani ei ole ollenkaan levinnyt kylkiin, eikä esimerkiksi raskauttani huomaa selkäpuoleltani vaikka mittarissa on jo raskausviikkoja 37+5 ja maha on oikeasti I.S.O!! Ensimmäinen kokoarviohan oli jo kesäkuussa ja siitä kirjoittelinkin tänne jo aiemmin. Toinen kokoarvioultra oli heinäkuun alkupuolella ja silloin vauvan arvioitiin painavan 2100g ja olevan viikkoja vastaava ja normaalikokoinen. Kolmas kokoarvio onkin sitten ensi maanantaina.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Paita O:lle ja mekko siskontytölle.

Kävin tutkimassa Eurokankaan palalaareja ja löysin taas kivoja kankaita. Kumpikin kankaista pääsi päässäni heti käyttöön, toisesta tulisi paita O:lle (pitäähän sitä omallekin lapsella jotain saada aikaiseksi) ja toisesta mekko sistontytölle. Ompeluhurmiossani tein ratkaisevan virheen enkä sen kummemmin miettinyt kankaan venymissuuntaa (langansuunta) leikatessani paloja. Seuraksena oli sitten oikein kivan näköinen paita, jota ei O:n päälle saa edes tappelemalla ;) Kaula-aukko on ihan sopivankokoinen kyllä, mutta kangas ei anna periksi juuri yhtään, niin eihän se sujahda silleen nätisti pään yli. Nyt mä oon sitten kahden vaiheilla. Annanko sen jollekin, jonka pään yli se menee, mutta on muuten iso vai koittaisinko tehdä kaula-aukkoon "halkion" tai muokkaisinko nykyisestä O-aukosta V-aukon... Kunhan saan aikaiseksi, niin kuvaan paidan ja laitan siitäkin kuvan.

Mekko taas onnistui melkein paremmin kuin osasin odottaa. Malli on sama kun aiemmassakin eli Ottobre lehdestä. Tämänkertaisesta versiosta tuli omasta mielestäni jopa juhlava vaikka siihen en varsinaisesti pyrkinyt. Harmaita hiuksia meinasin saada koristelusta, mutta sitten päädyin ompelukoneen tarjoamaan koristeommelvalikoimaan joka toimii valmiissa oiken hyvin.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Sokeriarvoja.

Toinen vuorokausikäyrä menossa enkä tiedä onko arvot nyt sitten hyvät vai huonot vai jotain siltä väliltä. Parikin arvoa ollut yli sallitun, mutta olen niihin omasta mielestäni keksinyt hyvät selitykset. Kumpanakaan päivänä, kun vuorokausikäyrää on pitänyt mitata en ole pystynyt pitämään ruokarytmiä normaalina ja väitän siitä osaltaan johtuvan ylitetyt arvot. Mielenkiinnon vuoksi ajattelin mittailla ylimääräsen vuorokausikäyrän esimerkiksi maanantaina. Vaikka en tunnustaudu stressiherkäksi ihmiseksi täytyy kuitenkin sanoa, että nyt olen saanut ylimääräistä päänvaivaa tästä mittailusta.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Mekko.

Mekkotehdas saapui - ihana kirja ja löytyihän sieltä monta kokeilunarvoista ohjetta. Tässä ensimmäinen yritykseni, joka ei kuitenkaan ollut sitten ko. kirjasta vaan uusimmasta Ottobre -lehdestä :) Vanha pussilakana pääsi kierrätykseen ja siitä tuli ihanan pehmeä mekko pienelle tytölle. Minulle ehkä haasteellisinta on noudattaa annettuja ohjeita tarkalleen ja siksi tässäkin tein toisin kuin ohje sanoi. En "rypyttänyt" hihansuita ja rypytyksen tein pääntielle kuminauhalla. Kunhan vaan aikataulut antavat periksi teen lisää mekkoja!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Ylimääräisiä käyntejä.

Sain siis sokerimittarin kotiin ja ohjeistuksen syödä terveellisesti. Siten miten itse asiassa jo muutenkin syön. Neljänä päivänä mittaan aamusokerin (ennen aamupalaa) ja sitten viides päivä on vuorokausikäyrä jolloin mitataan aamusokerin lisäksi ennen jokaista ateriaa ja tunti jokaisen aterian jälkeen. Sitten taas neljä aamua ja vuorokausikäyrä jonka jälkeen soitan neuvolaan ja kerron mittaamani arvot ja jatko suunnitellaan sen mukaisesti. Suurin ihmetykseni oli hedelmien sokeri ja se, että se on "pahasta". Jostain syystä olen aina ajatellut hedelmien olevan hyvästä riippumatta niiden määrästä, onhan hedelmät toki hyvästä, mutta se riippuukin määrästä. Kolme annosta (1 annos on esim. omena, pieni banaani tai 1dl(15kpl) viinirypäleitä) on kuulemma sopiva vuorokausimäärä ja niitäkään ei saisi kaikkia syödä kerralla, vaan olisi hyvä jakaa niitä eri aterioille.

Eilen olin äitipolilla tutkimuksissa kohdunsuuntilanteesta ja vauvan kokoarviossa. Neuvolalääkäri oli oikeassa kohdunsuun pehmenemisestä, mutta onneksi se oli ainoa mitä tarkemmissa tutkimuksissa löytyi. Kaulaa oli vielä sen kolme senttiä jäljellä eikä suu raottanut - edes yskiessä ;) Sillä hetkellä ei ainakaan siis ollut kohonnutta riskiä ennenaikaisuudesta. Juhannuksen jälkeen sitten uusi neuvolalääkäri ja katsotaan tuleeko lentolupaa. Äitipolikäynti oli myös siksi, että nyt tosiaan tuli käry sokerirasituksessa ja kohdunpohjankorkeus on koko ajan ollut yli yläkäyrän. Kokoarvio vauvasta nyt 1200g, joka on kuulemma ihan normaali ja jos näillä mentäisi maaliin asti olisi syntymäarvio 3700g. Eli sen saman mitä O painoi syntyessään. Nyt vielä jos seuraan tarkemmin mitä syön tai juon, niin ei välttämättä nouse vauvan paino edes tuonne. Kontrollikäynti kokoarvioon on varattu ja sinne menen 9.7.2013.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Perjantaina jatkotutkimuksiin.

Soittivat äitipolilta ja tarjosivat aikaa perjantaille jatkotutkimuksiin. Toivottavasti kaikki olisi hyvin ja tämä todellakin olisi vain varotoimi. Tänään sitten iltapäivällä se ylimääräinen neuvola niistä sokeriarvoista ja saan tuon mittarin kotiin, vihdoinkin.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lääkärineuvola rv 27+3

Napsahti tältä käynniltä lähete äitipolille. Ei kiireisenä, joten kutsu tulee perästä ja jos ymmärsin oikein ultrataan kohdunkaulaa yms. Lääkäri oli sormipelillä sitä mieltä, että kanava on lyhentynyt, pehmeä ja ehkä hieman raollaan. Ei pitänyt suurena asiana, mutta oli sitä mieltä, että on parempi tarkistuttaa kuin katua.

Samaan lähetteeseen lupasi laittaa pyyntöä kokoarviosta ja synnytystapa-arviosta. Synnytystapa-arvioista siksi, että O syntyi sektiolla tarjontavirheen vuoksi.

Olimme suunnitelleet matkaa pohjoissuomeen mökille heinäkuun alkuun. Lentoliputkin on jo joitakin kuukausia sitten hankittu, kun ajattelin, että otetaan riski ja ostetaan. Katsotaan sitten saanko lentoluvan lääkäriltä. Nyt himpun verran pelkään, että minun on parempi pysyä tasaisella maalla. Sairaslomaakin lääkäri oli kovasti kirjoittelemassa, mutta lupasin hiljentää omatoimisesti tahtiani. Onneksi enää tämä kuukausi töitä, sitten kesäloma ja siitä suoraan äitiyslomalle.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Parisuhdeilta.

Piiiiiiitkästä pitkästä aikaa O on yökylässä! En edes muista milloin viimeksi olisimme miehen kanssa viettäneet kaksin aikaa.. Se oli varmastikin viime syksynä. Tänään olimme kuitenkin syömässä ja elokuvissa. Oikeastaan en tiedä kumpaa odotin enemmän, kahdenkeskistä aikaa vai rauhallista yötä :) Olen viime aikoina muutenkin nukkunut todella huonosti ja siihen päälle vielä se, että O tulee joka yö väliimme.

Mutta nyt, toivon hartaasti ja pidän peukkuja pystyssä itselleni, että saan nukutuksi ensi yönä!

perjantai 31. toukokuuta 2013

Mekkotehdas.

Muhun on iskenyt ompeluhalu. Jostain syystä haluaisin kauheasti tehdä mekkoja, tai ainakin kokeilla niiden tekoa. Siskontytölle ajattelin tehdä, kun tota omaa poikaa ei viitsi mekkoon pukea vain siksi, että äiti tahtoo tehdä niitä ;) Yritin etsiä peruskaavaa / -kaavoja mekkoon, mutta en oikein löytänyt mieleistä. Ottobrenkin valikoimaa tutkailin, mutta aina pienin mekko oli minusta liian iso puolitoistavuotiaalle. Päätin sitten tilata Mekkotehdas -kirjan ja katsoa olisiko siitä minulle apua. Nyt sitten odotetaan pakettia kuin kuuta nousevaa.

torstai 30. toukokuuta 2013

Raskausdiabetes = radi.

Olin eilen kahden tunnin sokerirasitustestissä ja jo tänään neuvolasta soitettiin. Kahden tunnin arvo kuulemma koholla. Piti varata aikaa keskustelemaan ruokavalioista ja saamaan sokerimittari kotiin, jotta voi seurailla sokereita ja siten ehkä löytää ne ruoka-aineet, jotka ei sovi mulle. Ensimmäinen mahdollinen aika vasta ensi viikon keskiviikkona. Joudun siis olemaan epätietoinen sinne asti. Päätin sitten ottaa hieman itse taas googlettelemalla selvää asioista, mutta eihän siitä mitään tullut. Nyt olen enemmän kuin sekaisin, enkä todella tiedä mitä uskallan syödä ja mitä en. Epäilen kaikkea mitä kaapista löytyy ja kärvistelen nälkääni, koska välipalat on välttämättömiä närästyksen loitolla pitämiseksi.

Olen menossa neuvolalääkärille suunnitellusti ensi tiistaina ja yritin saada tottakai tuon käynnin samaan, mutta sekään ei onnistunut. Tulisipa keskiviikko nopeasti.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Villakirvoja orkideassa.

Orkidea on mun lempikukka ja niitä on kotiin jo jokunen siunaantunutkin. Vähän aikaa sittenhän irrottelin yhdestä keikejä (pistokkaita) ja istuttelin niitä uusiin purkkeihin. Yhden niistä annoin siskolleni lahjaksi ja kaksi jätin kotiin. Jos en kohta jäisi äitiyslomalle, olisin varmastikin vienyt noi työhuonettani kaunistamaan.

Koskaan aiemmin en ole törmännyt tuholaisiin, mutta nyt niitä löytyi yhdestä kasvistani. Hetken googlettelun jälkeen olin tunnistanut öttiäiset villakirvoiksi ja sisäistänyt niiden häätösuunnitelman. Sitten vain kaupasta hakemaan tuholaistorjunta-ainetta. Halvemmaksi olisi oikeasti tullut heittää ko. kasvi roskiin ja ostaa uusi tilalle, mutta enhän minä niin voinut tehdä. Varsinkin kun kyseessä oli mieheltäni anelun saattelemana saamani naistenpäivän orkidea ;) Kasvi on nyt myrkytetty, eikä ainakaan kirvoja ole vielä ilmaantunut lisää, toivotaan ettei niitä tulekaan.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Ei parvoa.

Lääkäri soitti ja nyt se on varmaa ettei O:lla ollut parvorokkoa.

jännittävä humala kiihkeä lähellä känni

Meillä - niinkuin varmaan todella monella muullakin on jääkaapin ovessa näitä jääkaappimagneettisanoja. O:han ei tietenkään osaa vielä kirjoittaa, mutta tälläisen viestin oli poika saanut eilen magneetteja järjestäessään aikaiseksi :) Aamulla puoli kuuden aikaan tämä oli jotenkin todella hymyilyttävää luettavaa.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Pannukakku.

Sunnuntaina teki kauheasti mieli pannukakkua ja etsin netistä moiseen ohjetta. Kaapista multa löytyy hyväksi todettu, mutta aika paljon aikaa vievä ohje, joten siksi etsin "uutta". Päätin kokeilla Hellapoliisin ohjetta. Monihan sitä hehkuttikin kommenteissa. En tiedä mitä tein väärin tai missä oli vika, kun en saanut pannaria kypsymään ollenkaan. Ohjeessa paistoajaksi sanotaan puolisen tuntia, joka tietysti riippuu hieman uunista. Pidin tuota tekelettä uunissa tunnin ja 15 minuuttia, eikä pannari kypsynyt, vaan jäi raa'aksi päältä noin kolmasosan paksuudestaan. Jos aikaa olisi ollut enemmän tai pinta ei olisi kärähtänyt, olisin pitänyt pannaria pidempäänkin uunissa. Kauheen usein en koe epäonnistuneeni, mutta nyt niin kävi.

Väsymys.

Aivan järkyttävästi väsyttää koko ajan. Meen iltaisin suhteellisen aikaisin nukkumaan (21-22 välisenä aikana). Herään aamuisin aikaisin O:n rytmin mukaisesti klo 5:30-6:15. Pahimmillaan saan siis nukuttua yössä 7,5 tuntia. Erittäin harvoin tämä uni on yhtäjaksoista, joko O herättää yöllä tai sitten herään muuten vaan, enkä saa enää unta. Useasti myös Pepe herää öisin ja saattaa parikin tuntia vetää kaameeta rallia yksiössään. Arkena ei oikein onnistu päiväunet, mutta enemmän säännön kuin poikkeuksen mukaisesti nukun viikonloppuna n. kahden tunnin päiväunet.

Millähän keinolla saisi vireystilansa normaaliksi tai ainakin yöllisen unettomuuden poistettua? Neuvolassa kävin viimeksi kuukausi sitten ja jo silloin valittelin väsymystä. Mitattiin hemoglobiini, mutta ei ainakaan sillä selittynyt väsymys. Ensi viikolla on seuraava neuvola ja taidan pyytää taas tarkistamaan hemoglobiinin.

Sokerirasitukseen olisi aika varattuna keskiviikoksi, yök!

torstai 23. toukokuuta 2013

Suolaisia kakkuja.

Suolaisista kakuista olen tehnyt vain kinkkuvoileipäkakkuja. Jostain syystä olen aina aiemmin luullut, että voileipäkakkujen teko olisi todella haasteellista, mutta yksi kavereistani korjasi luuloni.Itse asiassa kakun teko on äärettömän helppoa. Koristukset onkin sitten jo haasteellisempia ja niihin saa kyllä kulumaan aikaakin ihan kivasti - jos haluaa. Kaikki voileipäkakkuni olen tehnyt yhdellä ja samalla Yhteishyvän ohjeella. Muuten ohjeen määrät on mielestäni kohdallaan, paitsi kuorrutteeseen olen aina laittanut majoneesia ja sulatejuustoja enemmän kuin ohjeessa on.


perjantai 17. toukokuuta 2013

Makeita kakkuja.

Reilu vuosi sitten innostuin kakkujen tekemisestä, tai lähinnä niiden koristelusta. Toki teen kakutkin, mutta siitä en nauti samalla tavalla kuin kakkujen koristelusta ja viimeistelystä. Koska olen laiska, enkä tosiaan ole löytänyt suurta intohimoa itse kakun tekemiseen, olen tähän mennessä käyttänyt vain kaupasta saatavia valmiita kakkupohjia. Löysin sokerimassan kuin vahingossa ja ensimmäisen kokeilukerran jälkeen olin koukussa. Vain mielikuvitus on rajana - niin ja ehkä vähän taidotkin ;)

Tämä kakku oli ensimmäinen kosketukseni tähän hommaan. Pienen tytön ristiäiskakkuun pyydettiin pallokoristuksia ja tähän oltiin tyytyväisiä. Lastenrattaat kakun päällä on ostettu kaupasta valmiina. Täytteenä muistaakseni oli kermavaahtoa, maustettua rahkaa ja marjasekoitusta pakasteesta.




Pienelle pojalle yksivuotiskakku omien ideoiden mukaan. Nimen kirjaimet tulostin paperille, leikkasin ääriviivoja pitkin ja käytin sabluunana levyksi kaulitun sokerimassan päällä.

Täyte oli hyvin samantapainen kuin edellisessä. Kermavaahtoa, maustettua rahkaa, kinuskikastiketta ja tällä kertaa pakastemarjasekoitus soseutettuna. Muistaakseni tässä kakussa oli neljän valmispohjan verran korkeutta.








Tämän koristelin pyynnöstä ystävän veljen lakkiaisiin. Valkoinen hattuosa on sokerimassaa ja musta rantu sekä lippa ovat lakumattoa. Lyyra on muovinen koriste.

En ollut itse vastuussa kakun sisällöstä, niin en muista mitä siinä oli.





Tietojenkäsittelyn tradenomille aiheeseen sopivalla koristuksella kakku. Kaikki muu sokerimassaa paitsi hiiren johto on mustaa snöre lakunauhaa.

Vaikka vastasin tässä projetktissa sisällöstäkin, en kuitenkaan muista yhtään mitä kakussa oli.








 Kaveripariskunta toivoi tyttönsä ristiäiskakkuun ruusuja ja tässä on lopputulos. En ollut koskaan aiemmin tehnyt ruusuja ja tai mennä aivan luvattoman kauan n. viiden ruusun väkertämiseen - ehkä pari tuntia.

Tytön vanhemmat olivat vastuussa kakun pohjista ja täytteestä.






 










Pyynnöstä ruusuin koristeltu pienen tytön yksivuotiskakku.














Junahullulle pojalle kaksivuotiskakku junakoristein. Netistä löysin mariannemoussen ohjeen, joten tämä kakku oli mariannekakku. Itse en maistanut ollenkaan kakkua, mutta vieraat kehuivat sitä kyllä.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ei parvorokolle.

Lääkäri soitti O:n verikokeen tuloksia tänään. Ei näkynyt vasta-aineita, joten hyvin epätodennäköistä olisi, että reaktio olisi ollut parvorokkoa. Jotta kuitenkin voidaan olla varmoja pitää ottaa toinen näyte kun ensimmäisen näytteen otosta on kulunut kaksi viikkoa ja sitten näitä kahta näytettä verrataan toisiinsa. Ensi viikon maanantaina mennään siis otattamaan uusi verikoe, katsotaan tämä nyt mielummin loppuun asti, kun että keskeytetään tähän.

Lääkeaineallergia oli siis suurella todennäköisyydellä reaktion aiheuttaja ja tämä saatiin aikaiseksi Zeclar nimisellä antibiootilla. Ilmeisen vähän kuitenkin O on allerginen ko. lääkkeelle (tai sen jollekin ainesosalle), kun oireet ilmaantuivat kuuden päivän käytön jälkeen.

Jokseenkin hassua oli, että nyt kun vielä Zeclarin jälkeen lääkäri määräsi uuden, kolmannen antibiootin oli se sitä (Kefexin), jolle minä itse olen allerginen. Tosin minun oireeni aikoinaan tulivat yhden tabletin nauttimisesta ja hyvin rajuina. Todistaapahan vaan taas sen kuinka erilaisia kapistuksia ihmiset keskenään ovat :)

Viikon päästä siis uuteen verikokeeseen ja parin viikon päästä korvakontrolli. Oiskohan nyt jo sairastettu tarpeeksi tälle vuodelle? Tuskin. Mutta jos seuraava tulisikin vasta syksyllä, niin sen saattaisin sallia. 

lauantai 11. toukokuuta 2013

BeibiConverset.

Nämä tein jo aikaa sitten, viime syksynä tarkemmin sanottuna. Ohjeen löysin taas - yllätysyllätys netistä. Etsin ohjetta vauvan virkatuille tossuille tai töppösille ja yhtäkkiä näyttöni oli täynnä tämännäköisiä tossuja. Ajattelin: "tollaset on pakko tehdä".

Ei muuta kuin ohjetta metsästämään ja meinasin jo luovuttaa, kun en löytänyt suomenkielistä ohjetta. Päätin kuitenkin, että tämä olkoon ensimmäinen projektini yrittää ymmärtää lontoota virkkauksessa.

Alku oli aika tuskainen ja parikin kertaa aloituksen jälkeen purin työni aloittaakseni uudelleen alusta. Lopputulos oli kuitenkin onnistuneempi, kuin osasin odottaa! Nämä menivät ristiäislahjaksi naapurin pojalle ja siksi tossujen sivuilla olevat conversen tähtimerkit korvasin kirjaimella A. Alkaahan lahjan saajan nimi Aalla ;)

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Syntymälahja.

Tein tämän nallen veljenpojalleni syntymälahjaksi. En ole kauhean montaa pehmolelua / nallea aiemmin tehnyt ja olen yllättävän tyytyväinen lopputulokseen.  Aiemmin olen tehnyt Novitan ohjeella kaksi virkattua lammasta, toisen O:lle ja toisen siskon tytölle.

Etsin tätä ohjetta aika kauan, kun tuntuu että suurin osa virkatuista nalleista on enemmän tai vähemmän tällä hetkellä amigurumi -tyylisiä ja halusin kuitenkin tällaisen perinteisemmän.

Ohje on DROPS Designin ja löytyy täältä. Lankojakin jouduin hetken metsästämään. Ensimmäisenä etsin niitä Helsingin Menitasta, mutta olivat kummatkin langat päässeet heiltä loppumaan ja seuraavaa toimitusta olisi pitänyt odotella kuukauden päivät. Googlella kuitenkin löysin erilaisia lankojen nettikauppoja, ja itse asiassa jouduin vielä tilaamaan kummatkin langat eri kaupoista, koska taaskaan yhdestä ei löytynyt kumpaakin :) Mustan langan (silmiksi ja nenänpääksi) löysin jämälankavarastostani. Ohjeen mukaan puddel langan menekki on 150g (3 kerää), mutta minä en saanut sitä menemään kuin puolitoista kerällistä. Haasteellisinta koko hommassa oli osien liittäminen yhteen :)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Sairastelu senkun jatkuu.

Juuri kun ehdin huokasta helpotuksesta ja todeta, että lääkkeet ovat selvästikin alkaneet vaikuttamaan, niin O:lla nousi kuume tiistaina. Soittivat hoidosta päikkäreiden jälkeen ja sanoivat pojan olevan kipeän oloinen ja hehkuvan kuuma, mittari näytti kuulemma 38,5. Ei muuta kuin poikaa kotiin hakemaan ja varaamaan aikaa taas lääkärille. Lastenlääkärille ajan saaminen vielä saman päivän aikana tuntui mahdottomalta, joten varasin ajan yleislääkärille. Lääkäri totesi korvien tulehduksen menneen huonompaan suuntaan ja epäili, että määrätty lääke (Amoxin) ei ollut tällä kertaa tepsinyt. Uusi lääkekuuri (Zeclar) ja kotiin toipumaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että kotihoitoa ainakin torstaina ja päätin pitää O:n kotona vielä perjantainkin. Siinä meni sitten vapunkin juhlinta ihan sivusuun :(

Kuume hellitti keskiviikkoiltana ja torstaina oli jo paljon parempi. Perjantaina uskaltauduttiin kauniin sään saattelemana ulkoilemaan omalla pihalla ja illalla O aloitti yskimisen. Lauantai meni yskiessä ja nenän vuotaessa. Mä oon niin lyöty, ei voi olla totta et nyt alkaa seuraava flunssa tai sitten jatkuu edellinen!! Tänään ei kuitenkaan ole yskästä tai nenän vuotamisesta mitään tietoakaan ja poikakin on yleiskuntonsa puolesta terve, mutta mutta! Yön aikana herran ihon (kasvot, niska, selkä, rinta, maha, kädet) on peittänyt punertava pilkullinen ihottuma. Nyt O on päikkäreillä ja parin tunnin päästä on taas lääkäriaika varattuna, eniten omasta mielestä oireet viittaavat parvorokkoon, joka sinällään ei tarvitse lääkärikäyntiä, mutta jos se on sitä, voi se minun kauttani tarttua Pepeen ja siten tehdä tuhojaan :( Tosin vain niin, etten olisi sairastanut itse tuota tauti ja sitä taas en tiedä minä tai muista minun äitini. Ymmärtääkseni tämä voidaan selvittää verikokeilla.

Ja arvatkaapa vaan, olenko keskiviikosta lähtien valittanut miehelle että väsyttää aivan järkyttävästi, on huono olo, ei ole ruokahalua - ajattelin että raskauden aiheuttama pahoinvointi on tullut takaisin, mutta voihan nämä viitata tuohon parvoonkin. Kärsin siis alkuraskaudesta reilu yhdeksän viikkoa pahoinvoinnista ja väsymyksestä, nyt raskausviikkoja on 23 täynnä.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Korvatulehduksia ja kasvukipujako.

Ihmettelin viime viikolla O:n omituisia flunssan jälkeisiä oireita. Poika oli selvästi normaalia väsyneempi, suhteellisen ruokahaluton ja vatsakin meni kuralle. Ripulista ei mielestäni voida puhua, kun löysää tavaraa tuli vain maks. kaksi kertaa päivässä ja yhtenä päivänä ei mitään, ollenkaan. Väsymys oli sellaista, että ennen päikkäreitä herra meinasi kerran nukahtaa ruokapöytää (jota sille ei tapahdu ikinä) ja varsinkin päikkäreiltä herääminen tuotti vaikeuksia. Soittelin sitten perjantaina neuvolaan, josko siellä keksisivät mihin oireet viittaisivat ja päällimmäisenä tuli mieleen korvatulehdus. Onhan O sairastanut viiden viikon sisään kolme flunssaa, joista kahden viimeisimmän välissä ehti olla "terveenä" viikon. Varaamaan siis lääkärikäyntiä.

Flamingon Diacorissa on aivan mahtava lastenlääkäri herra Schumacher ja hänelle toki yritin saada ajan. Ensimmäinen vapaa aika oli lauantaina, joten päätin katsoa vielä millainen tarjonta on Tikkurilan Diacorilla. Lastenlääkäri Nymanille löytyi aikaa vielä perjantaille, joten päätin varata häneltä ajan. Diagnoosi oli juurikin se, mitä neuvolan nainen arveli - korvatulehdus, ja vieläpä kummassakin korvassa! Saatiin antibioottia ja ripulilääkettä ja kumpikin tainnut jo vaikuttaa kivasti, kun O:n ruokahalukin alkoi jo sunnuntaina palailla :) Aivan mahtava lääkäri muuten tämä Nymankin, voin lämpimästi suositella kumpaakin herraa, jos ja kun lasten kanssa tarvitsee lääkäriin lähteä.

Uusi vaiva vaan ilmaantui sunnuntain aikana. O:lla on atooppinen iho ja ollaan saatu iho viimesen parin kuukauden aikana todella hyvään kuntoon välttämällä saunaa, käyttämällä öljyä kylvyn/suihkun aikana ja rasvaamalla ainakin kahdesti päivässä. Ihan perusrasva ei ole auttanut, vaan alkuun käytimme Sibicorttia melkein kolme viikkoa kuuriluontoisesti. O kertoili eilen sitten, että hänen jalkansa on kipeä ja aluksi ajattelin, että se johtuu lauantaisesta saunomisesta ja kipu tarkoittaa kutinaa. Rasvasin pari ylimäärästä kertaa tuota oikean jalan säärtä - olihan siinä hieman kuivempi kohtakin. Illalla nukkumaanmenon jälkeen O heräsi itkuun, joka kuulosti ensin pahauni-itkulta, mutta ei ollutkaan sitä. Poika sai soperrettua itkun seasta, että jalkaan sattuu taas. Itkua kesti arviolta 20min., jonka jälkeen O nukahti ja nukku ihan mukavasti aamuun asti.

Googlettelin kasvukipuja ja löysin paljonkin kirjoituksia, että näinkin nuorella voisi ko. kipuja olla ja löysin vinkkejä kivun helpotukseksi. Tänään kuitenkin olin äitiysneuvolassa ja kysyin sieltä asiasta, niin oltiin sitä mieltä, ettei vielä noin nuorella voisi niitä olla. Ehdotteli mahdollista rasituskipua, jos on paljon vaikka juossut tms. En siis vielä tiedä, mistä tuo johtui, mutta jäädään seuraamaan tilannetta.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Pepe.

Aivan järkyttävä himo lakuun ja tottakai just silloin, kun sitä ei saisi syödä. Tämä raskaus on ollut kyllä tähän mennessä niin erilainen kuin edellinen, että pelkästään jo sen puolesta voisin kuvitella odottavani toista sukupuolta kuin viimeksi. Ultraava kätilö kuitenkin kertoi meille viime viikolla, että samaa sukupuolta sieltä on tulossa kuin mitä esikoinenkin on. O on ollut todella helppo vauva ja lapsi. Se on aina nukkunut ja syönyt hyvin ja ollut suurimman osan ajasta tyytyväinen. Selvästi sellainen tapaus, että se ei turhista murjota tai ole muuten vaan naama väärällään.

Jos ja kun nyt kerran on taas samaa sukupuolta tiedossa, niin tämä on sitten varmaan aivan eri maata. Mielenkiinnolla siis odotan millainen tapaus on tulossa. Ehkä O tulee luonteessaan enemmän hieman rauhallisempaan isäänsä ja tämä Pepe sitten minuun :)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Voihan nuhanenä!

Olihan tuo O terveenä taas viikon. Viimesen viiden viikon aikana tämä on jo kolmas flunssa. Ensin flunssa ja sitten tuo oli terveenä melkein kaksi ja puoli viikkoa, sitten taas flunssa, jonkajälkeen terveenä viikon ja nyt taas :( O oli koyona viime viikon ma, ti ja ke js nyt taas ollaan tänään sairastamassa kotona. Mä en enää edes tiedä, kumpi ottaa päähän enemmän, se että tuo herra on taas kipeä vai se, että sen takia menee taas kaikki suunnitelmat uusiksi. Eihän meillä olisi ollutkaan kun menoa tänään, lauantaina ja sunnuntainakin.

Ja mistä tämmönen kierre yhtäkkiä tuli? Olisikohan sillä jotain vaikutusta, kun O on ollut päivähoidossa varahoitopaikassaan viimeset neljä viikkoa ja pari päivää jo ennen tätä pitkää rupeamaa?

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Orkidean pistok.. siis keikit.

Orkidea on mun lempikukka ja niitä on tällä hetkellä kolme kappaletta kotona. Ehkä joku vuosi sitten yksi niistä rupesi tekemään keskelle kukkavartta uusia lehtiä. Olin vähän häh ja tottakai googlettelin voisivatko nämä olla pistokkaita. Ovathan ne ja ei, ne ei ole nimeltänsä pistokkaita, vaan keikejä.. selevä!!

Lueskelin, että nuo voisi irrottaa emokasvista ja istuttaa omaan ruukkuunsa, kunhan juuria on pari-kolme hyvänmittaista ilmaantunut. Kaksi keikiä olikin jo omasta mielestäni kasvattanut ihan hyvät juuret, joten päätin kertaheitolla karsia kaikki omiin ruukkuihinsa. Enää ei tarvitse kuin jatkaa kastelua ja odottaa mielenkiinnolla mitä noista tulee.


torstai 11. huhtikuuta 2013

Valokuvaus.

Valokuvaamisen voisin laskea harrastuksiini, tai ehkä sellaiseksi onoff-harrastukseksi. Joskus kuvaan ahkerammin ja joskus kamera ei liikahda paikaltaan moneen viikkoon. Kamerana minulla on Canon EOS 600D ja pari objektiivia kitin lisäksi. Joskus tuo iso kamera tuntuu kömpelöltä, varsinkin kun pitäisi nopeasti näpsästä esim. lapsesta kuva. Siitä syystä olen miettinyt myös pokkarin ostoa, mutta en ole sitten saanut aikaiseksi. Ehkä sitten kuitenkin pärjään pelkästään tuollakin.