sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

20 syytä miksi äiti on tyhmä.

Meillä äiti (ja isäkin) on tyhmä..
..jos kolme ja puoli vuotias herra D ei saa mitä tahtoo.
..jos äiti käskee/pyytää tekemään jotain, mitä poika ei halua tehdä.
..jos ruokapöytään on katettu haarukka, vaikka poika olisi juuri tällä kerralla halunnut syödä lusikalla.
..jos karkkipäivä perutaan toistuvien hölmöilyiden takia.
..jos ruoka ei ole valmiina tai jopa lautasella juuri sillä hetkellä, kun poika sen haluaisi.
..jos ruoka on liian kuumaa.
..jos aamuleipä on tänä aamuna paahdettu. Eilen hän suuttui, kun leipää ei oltu paahdettu.
..jos housut ei laskeudu itsestään vessaan mentäessä.
..jos Netflix ei toimi.
..jos kymmenestä unilelusta juuri se yksi ja tietty on tällä hetkellä päiväkodissa eikä kotona.
..jos legot ei mene kuten hän haluaa.
..jos kukaan ei pue häntä. Huom. hän osaa itsekin.
..jos sukka on mennyt väärinpäin jalkaan.
..jos akvaariota ei saa lyödä.
..jos pyykinpesukonetta ei saa laittaa kesken ohjelman pois päältä.
..jos suihkussa ei saa lotrata puolikasta pullollista hiusshampoota. Hiuksia sillä tosin ei pestä yhtäkään.
..jos eilen päällä ollut paita ei olekaan tänään puhdas.
..jos housuissa ei ole taskuja.
..jos syy siihen miksei banaania voi syödä on se, ettei niitä ole.
..jos sohvalla ei saa hyppiä.

oranssi terttuneilikka perjantaipuska 20 syytä miksi äiti on tyhmä

Noin niinkuin ainakin nyt muutaman mainitakseni :D Tämä on selvästi taas jokin vaihe. Vaihe, mitä tuolla vanhemmalla herralla ei koskaan oikeastaan ollut. D:n toiminnasta näkee hyvin, että tyhmäksi "haukkuminen" on hänen tapansa ilmaista harmia, pahaa oloa ja suuttumusta. Ehkä reilu kolmevuotias ei sitä vielä muuten osaa ja on löytänyt tällaisen tavan. Monesti Äiti on tyhmä! -huudahdusta seuraa vielä kielen näyttäminen. Ihan kuin se tekisi hänen viestistään vielä painavamman. Olemme koittaneet puhuttaa poikaa ja kertoa ettei ketään saa sanoa tyhmäksi. Toistuvalla puhumisella ei selvästikään kuitenkaan ole ollut mitään tehoa, joten olemme luopuneet siitä. Välillä jätämme hänen sanomiset omaan arvoonsa ja joskus kerromme, että siitä tulee todella paha mieli. Ehkä parhaiten on tuntunut tehoavan pahan mielen esittäminen ja loukkaantuminen. Silloin lähes aina saa oikeasti katuvan anteeksipyynnön.

Nyt poika on keksinyt vielä uuden keinon painottaa sanomaansa ja näyttää olevansa oikein tosissaan. Jos häntä kiukuttaa, hän ei halua tehdä kuten pyydetään tai hän ei saa tehdä sitä mitä hän haluaa hän useasti päästää suustaan uhkauksen: "Jos mä en saa ni sit mä KARJUN teille tosi kovaa!!" Yritä siinä sitten taas pitää naamaa peruslukemilla.

Lämmintä sunnuntaita!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Pikkuveli vai pikkusisko?

Jo viikon verran me ollaan se tiedetty - saako meidän pojat pikkuveljen vai pikkusiskon. Jokunen viikko takaperin kirjoitin erilaisista uskomuksista ja testeistä millä voisi ehkä ennustaa odotettavan vauvan sukupuolta ja taisin tulla siihen lopputulokseen, että testien ja uskomusten perusteella odottaisin tyttöä. Kiinalaisen syntymäkalenterin unohdin kokonaan ottaa huomioon tuota postausta kirjoittaessani ja ajattelinkin nyt kertoa mitä se on minun kohdallani ennustanut. Useammat kai lukee syntymäkalenteria länsimaisen ikänsä perusteella, mutta joistain lähteistä olen ymmärtänyt, että länsimainen ikä pitäisi ensin korjata vastaamaan kiinalaisten kuukalenterin ikää ja sitten vasta tulkita kalenteria. Tosin, jos ymmärsin laskutoimituksen oikein on ihan sama korjaanko ikäni vai en, koska kummassakin tapauksessa tulos on minulla sama ja kolmen suora olisi tyttö, tyttö, poika.

tyttö vai poika sikiö ultrakuva ultraääni rakenneultra rv20

Rakenneultrassa oli kaikki hyvin. Sikiö oli laskelmien mukaan muutaman päivän pienempi kuin mitä laskettu aika sanoi, mutta LA:ta (29.7.) ei lähdetty muuttamaan. Aivot oli oikeannäköiset, huulihalkiota ei näkynyt, vatsanpeitteet oli umpeutuneet ja sydämestä löytyi tarvittavat eikä mitään ylimääräistä. Nilkat näytti normaalilta ja varpaita ja sormia päästiin laskemaan. Vasta muutamaa päivää ennen ultraa aloin tuntea yksittäisiä hentoja liikkeitä ja kerroinkin ultrassa, että epäilen istukan olevan edessä ja vaimentavan liikkeiden tuntemista. Olinpahan kuitenkin täysin väärässä, sillä istukka onkin takaseinässä ja sen tarkka sijainti varmistettiin vielä tulevaa sektiota varten.

Vaikkakin tietysti ultrassa tärkeintä oli kuulla rakenteista ja vasta toisiksi tärkeintä sukupuolesta, mentiin tällä kertaa päinvastaisessa järjestyksessä ja sukupuoli selvitettiin ensin. Tai noh.. ei se suurta selvittelyä tarvinnut, kun ensimmäinen kuva ruudulla oli jo jalkovälistä. Ultraaja kysyi saako kertoa heti sukupuolen ja tottahan toki se meille sopi. Ruutua tuijottaessani kävi mielessäni heti oma tulkinta näkemästäni - edellisen kerran kun olen rakenneultrassa tuijottanut tuota kuvaa oli silloin jalkovälissä selvästi enemmän täytettä ;) Ja kyllä, pojat saavat pikkusiskon!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

kommammaa mukaan perheblogeihin!

Nyt sen voi kertoa! Salaisuus mitä olen jonkun aikaa pitänyt sisälläni ja ilosta hihkunut itsekseni. kommammaa -blogi on ottanut ison askeleen ja lähtenyt mukaan perheblogit.fi -yhteisöön :D

Olen kirjoittanut tätä blogia kohta jo neljä vuotta. Blogiurani alkoi huhtikuussa 2013 silkasta halusta löytää itselleni harrastus, joka toimisi myös sekä valokuvien, että käsitöiden jakoalustana. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja ajattelin, että kaiken tämän saisin yhdistettyä aloittamalla blogin. Blogini on muokkaantunut ja kehittynyt ajan myötä ja jo vuoden verran olen miettinyt itsekseni haluanko jatkaa tätä hommaa itsenäisesti vai haluanko sittenkin jotain enemmän ja pyrkiä saamaan tästä vielä enemmän irti. Koin, että itsenäisellä toiminnalla olin saavuttanut aika pitkälle sen, mikä saavutettavissa olisi ja kuitenkin bloggaamisesta oli tullut minulle hyvin tärkeä harrastus ja sellainen minkä kanssa menisin mielelläni vielä paljon pidemmällekin. Nyt se yksi lisäaskel on otettu!

Tule mukaan seuraamaan minua ja muita bloggareita perheblogien -sivulle sekä facebookiin, että instagramiin!

perheblogit yhteisö blogiyhteisö portaali

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Koira sairastaa.

Kyllähän voi pieni koira laittaa koko muun perheen rytmin aivan sekaisin! Keskiviikkona oli meidän nuoremman koiran hammaslääkäri. Däniltä poistettiin hammaskiveä ja muutama hammaskin jäi sille matkalle. Däni on kohta seitsemänvuotias kääpiösnautseri uros, joka ei ole koskaan kipeä. Hammaslääkärikin piti olla jo paljon aiemmin, mutta jotenkin sitä muka ei saanut aikaiseksi. Tässä kohtaa on kyllä tällä omistajalla peiliinkatsomisen paikka! Tämä taisi olla Dänille toinen kerta koskaan lääkärissä.

Toimenpide meni hyvin ja vaikkakin koko keskiviikko menikin koiralta lääkehöyryissä oli hän jo paljon parempi torstaina. Oli kiinnostunut ruoasta ja selvästi paranemaan päin kunnes torstai-iltana alkoi oksentaminen. Mikään ei pysynyt sisällä ja kun koira oli todella levoton ja oksensi useasti, niin lähdin viemään sitä päivystykseen torstai-perjantai välisenä yönä. Oletus oli, että tulehduskipulääke oli ärsyttänyt vatsaa ja siitä oksennus aiheutui. Däni sai pistoksena pahoinvoinnin estolääkettä ja uuden kipulääkkeen.

kääpiösnautseri pippuri-suola uros käppänä

Perjantaina tilanne oli rauhoittunut sen verran, että oksentelua ei ollut ja vesi pysyi sisällä, mutta koska iltakuuteen mennessä koira ei suostunut vieläkään syömään mitään soitin lääkäriin kysyäkseni neuvoa. Neuvoivat hankkimaan täydennysrehua (heiltä tai apteekista) ja antamaan sitä alkuun, jotta syöminen saataisiin käyntiin. Näin tehtiin ja lauantaina jo koira maistoi pieniä paloja leikkelettä, nakkia ja kananmunaa. Sunnuntaina koira oli selvästi nälkäinen ja söikin paremmalla ruokahalulla, mutta takapakkia otettiin taas reilusti maanantaina aamuyöstä. Nyt se sitten oksensi sekä ripuloi. Juuri kun olin uskaltanut vähän huokaista helpotuksesta, niin taas aloitettiin alusta. Ei muuta kuin maanantaiaamun aikataulu uusiksi - lapset puolituntia normaalia aiemmin päiväkotiin ja lääkäriin Dänin kanssa. Pari tuntia vierähti Tammiston Evidensiassa tuloksena, että verinäytteet oli puhtaat pientä CRP:n nousua lukuunottamatta. Nyt kotiuduttiin antibiootin, ripulilääkkeen ja pahoinvointilääkkeen kanssa.

Olo selvästi jo kohentui. Vein koiran kotiin, seurasin sitä hetken ja kiiruhdin töihin. Jännityksellä palasin kotiin katsomaan millaiseen kuntoon koira olisi saanut kotimme. Yllätyksekseni en löytänyt muuta kuin yhdet pissat sisältä ja koiran ruokahalukin oli selvästi palautumassa. Kohta on viikko "sairastettu" tuon koiran kanssa, joten alkaiskohan se kohta jo paranemaan.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Valokuvauskurssin yhteenveto.

Valokuvauskurssini viimeinen tunti oli maanantaina. Vaikkakin kaikkien tuntien aiheet oli minulle jollain tavalla tuttuja ja käytettyjä opin silti jokaiselta tunnilta ainakin jotain pientä. Positiivisessa mielessä eniten mieleeni jäi makrokuvaus. Kuviani enemmänkin katselleet tietävät kuinka pienet asiat ja yksityiskohdat kiehtovat minua kuvaamisessa ja opettajan kehoituksesta hankinkin kameraani loittorenkaita. Aivan mielettömän eron saa kuvaan jo pelkästää 12mm loittorenkaalla!

Opin käyttämään laajemmin herkkyyttä ja aukkoa, sain monta hyvää vinkkiä ruoka- ja lemmikkikuvaukseen ja huomasin, että jos tosiaan haluan jotain kuvaamisessani petrata on se niin sanottujen potrettikuvien ottaminen. Siinä olen luokattoman huono ja huomasin etten oikeastaan edes tykkää siitä ;) Tuttujen ihmisten kuvaaminen on erittäin ok, mutta tuntemattoman mallin kuvaamisen ja "käskyttämisen" koin olevan todella haasteellista.

valokuvauskurssi jatko 2017 allu alejandro helsinki makrokuvaus luontokuvaus ruokakuvaus potrettikuvaus liikekuvaus eläinkuvaus

Valkotasapainosäätöihin en ennen kurssia ollut oikeastaan koskaan kajonnut ja nyt osaan muuttaa niitäkin tarpeen mukaan. Ulkoisen salaman käyttöä harjoittelimme usealla tunnilla ja huomasin, että olen lähes unohtanut jalustan käytön kokonaan.

Muilla kursseilla en ole koskaan käynytkään, mutta jos sinä harkitset valokuvauskurssille osallistumista kannattaa valita sellainen, missä opitaan tekemisen ja kokeilemisen kautta. Kuulin osalta kurssilaisilta heidän olleen joskus muillakin kursseilla ja harmittelivat, että ne olivat enemmän luentopainotteisia tietopläjäyksiä, kuin todella tekemiseen keskittyneitä. Valokuvauskurssin löysin ystäväni suosituksesta ja voin todella suositella tätä eteenpäin. Jos haluat hyvää ja hauskaa opetusta Helsingissä, ota yhteyttä Valokuvauskurssin Alluun ;)


Ps. 8 viikon mittaisen TunneBoosti -verkkokurssin voitti sähköpostiosoite annaeveliinanen(at)gmail.com. Onnea voittajalle!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Minä numeroina. *arvontamuistutus*

Blogeissa näkee aika ajoin yhteenvetoja, joissa bloggari kertoo muutaman faktan itsestään jollain tavalla. Viime aikoina olen useammastakin blogista saanut lukea faktatietoa bloggarista numeroiden muodossa ja sillä tavoin minäkin halusin tämän nyt tehdä. 

valokuvauskurssi allu helsinki luontokuvaus studiossa 2017 minä numeroina numerofakta

  • Olen tänään 13009 päivää vanha
  • Nimessäni on 5 kirjainta
  • Minulla on 2 lasta - kummatkin on poikia
  • Ensimmäinen oma koirani elää edelleen ja hän täyttää toukokuussa 14
  • Koiria meillä on 2
  • Kodissamme on 97 neliötä
  • Mökillemme on matkaa reilut 800 kilometriä
  • Minulla on kotona 170 litraa kalasoppaa (akvaario)
  • Minulla/meillä on 4 kummilasta
  • Asun asunnossa numero 6
  • Olen asunut "kotoa muuton" jälkeen 4 eri osoitteessa
  • Minulla on 1 sisko ja 2 veljeä
  • Olen 152 cm pitkä
  • Kengännumeroni on 36
  • "Pesen" viikossa keskimäärin 3 koneellista pyykkiä
  • Autoni on vuosimallia 2013
  • Olen julkaissut 623 blogipostausta
  • ja blogannut kohta 4 vuotta
  • Olen ollut naimisissa 6 vuotta
  • Aikoinaan olin ikuinen opiskelija ja minulla on kolme tutkintoa suoritettuna peruskoulun jälkeen (vieläkään en tiedä mitä haluaisin tehdä isona)
  • Luonnoksissa roikkuu 23 kirjoitusta (pitäisiköhän niillekin tehdä jotain ;D )
  • Omistan 2 huulipunaa ja kumpaakaan en käytä
  • Urheilin viime viikolla 0 kertaa
  • Syön päivittäin ainakin 3 ateriaa
  • Tarvitsen unta yössä ainakin 8 tuntia

Millaisia numeroita teidän elämästänne löytyy?

Olethan ottanut jo 6 vinkkiä talteen itsekriittisen lapsen tukemiseen ja muistanut samalla osallistua 8 viikon mittaisen TunneBoosti -verkkokurssin arvontaan? Osallistua ehtii vielä tämän päivän ajan ja tästä pääset osallistumaan ;)

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kun pikkuveljestä tulee myös isoveli.

Kun löysin Nappinjan verkkokaupasta ihania raporttikankaita tiesin heti, että minun tulee ostaa yksi isoveliaiheinen pala kangasta. Siitä oli sitten pakko saada tehdä meidän nuoremmalle lapselle paita, koska tuleehan hänestä nyt isoveli.

Kaava on jälleen kerran jo aiemmin hyväksitodettu OB:n kaava lehdestä 3/2013. Tein paidan koossa 116 vaikkakin poika on vasta 3,5-vuotias ja käyttää muuten pääasiassa kokoa 104. Leveyttä saa olla meidän D:llä hyvästi ja korkeudesta otin vähän pois leikkausvaiheessa.

Huomaatteko muuten uudet käsityömerkkini? Tilasin SoMinelta muutamaa erilaista merkkiä ja tuo paidan sivusaumassa oleva on toinen niistä. Lapun toisella puolella on teksti HannaK ;)

nappinja bigbro isoveli-raportti pala kangasta trikoo paita ottobre

nappinja bigbro isoveli-raportti pala kangasta trikoo paita ottobre traktorit

nappinja bigbro isoveli-raportti pala kangasta trikoo paita ottobre

kommammaa käsityömerkki somine uniikki trikoo paita ottobre